Vuoden viimeinen Avain-lehti on ilmestynyt, ja kyseessä on sen 20-vuotisjuhlanumero. Niinpä lehdessä muistellaan Avaimen alkuaikoja ja tarkastellaan kuluneita vuosikymmeniä, minkä lisäksi sen kansien välistä löytyy neljä vertaisarvioitua artikkelia, arvosteluja kolmesta tutkimusteoksesta, puheenvuoro enaktiivisen kirjallisuudentutkimuksen ääreltä sekä katsaukset liittyen Säädyllisen murhenäytelmän kirjoittaneeseen Helvi Hämäläiseen ja karelianisti Hannes Sihvoon.

Pääset lukemaan numeroa osoitteessa https://journal.fi/avain

Juhlan kunniaksi KTS:n puheenjohtajana Avaimen syntyaikoihin toiminut Kai Mikkonen muistelee muun muassa KTS:n sähköpostilistan tärkeää roolia Avain-lehden syntyyn johtaneiden keskustelujen alustana. KTS:n sähköpostilista on yksi seuramme jäsenyyden jäseneduista, joka kuuluu myös opiskelijajäsenille.
– Niin nuorille kuin varttuneemmille tutkijoille on ilo nähdä oma teksti paperille painettuna, Avaimen toimitusneuvoston 20-vuotisjuhlatervehdys muistuttaa.

Asko Nivala, Juhana Saarelainen ja Jasmine Westerlund ovat kirjoittaneet artikkelin, joka käsittelee suomenkielisen kaunokirjallisuuden kuvittelemaa tilaa 1870-1940-luvuilla hyödyntäen kirjallisen kartografian metodeja.
– Karjalan kielen ja kulttuurin historiallista yhteyttä suomalaisuuteen ei voi käsitellä ilman rajanylitystä ja saapumista rajantakaiseen perifeeriseen maahan, jossa luonto ja kulttuuri eivät ole täysin eriytyneet toisistaan, he kirjoittavat.

Paikannimet henkilöhahmojen luonnehtijoina ovat Milla Juhosen artikkelin aiheena ja aineistona kotimaista rikoskirjallisuutta.
– Tarkastelemalla henkilöhahmojen liikkumista vastakkaisten alueiden välillä hahmottuu kuva myös hahmojen sosiaalisesta liikehdinnästä, hän päättelee.

Ilona Rantamäki tutkii trauman kuvaamista negaation, fokalisaation ja vapaan epäsuoran esityksen avulla Hilkka Ravilon romaanissa ”Mesimarjani, pulmuni, pääskyni”.
– Mesimarjan yhteiskunnallinen kantaaottavuus korostuu kohtauksissa, joissa viranomaiset suhtautuvat romaanin naisten kokemuksiin vähätellen: väkivaltaan suhtaudutaan tosissaan vasta sitten, kun joku kuolee, hän arvioi.

Trumoihin liittyy myös Eila Rantosen artikkeli ”Traumasta puhuminen, kirjoittaminen ja etiikka. Pakolaisnaiset kertojina Henning Mankellin romaanissa ’Nimeltään Tea-Bag'”.
– Tea-Bag nostaa esille kirjallisuuden empaattisen potentiaalin: lukija voi toimia affektiivisena kanssatodistajana pakolaisnaisten kokemuksille ja myötäelää heidän pelkojaan ja toipumisen prosessia, Rantonen toteaa.

Jos haluat Avaimen paperisena postilaatikkoosi, liity Kirjallisuudentutkijain Seuran jäseneksi. Avain-lehti on seuran jäsenetu, ja seuran postituslistalta saat muutenkin ajankohtaista tietoa kirjallisuudentutkimuksesta Suomessa.