Esitelmäkuulutus

Kirjallisuudentutkimuksen päivät 2023: Kokemus/Erfarenhet/Experience

4.–5.5.2023 Turun yliopisto & Åbo Akademi

 

Vuoden 2023 Kirjallisuudentutkimuksen päivät järjestetään 4.–5.5. Turussa. Esiseminaarina pidetään 3.5. väitöskirjatyöpaja, jonka kutsu lähetetään erikseen. Päivien teemana on KOKEMUS. Päivät toteutetaan hybridimuotoisina.

Keynote-puhujat:

Colin Davis – Royal Holloway, University of London
Viola Parente-Čapková – Turun yliopisto
Lovisa Andén – Åbo Akademi & Uppsala Universitet

Tervetuloa Kirjallisuudentutkimuksen päiville 2023 Turkuun (Turun yliopisto ja Åbo Akademi). Nyt haemme päiville esitelmäehdotuksia ja tutkimushanke-esittelyjä. Kutsumme esityksiä kaikilta kiinnostuneilta yli oppiainerajojen. Esitysabstrakteja ja tutkimushanke-esittelyjä pyydetään lähettämään viimeistään 24.2. osoitteeseen ktsseminaari@gmail.com. Esityksiä voi ehdottaa suomeksi, ruotsiksi, saamen kielillä ja englanniksi.

Kokemus teemana mahdollistaa monitieteisen lähestymisen kirjallisiin kulttuureihin. Toivommekin kirjallisuudentutkimuksen, kulttuurintutkimuksen, filologioiden, kasvatustieteiden, historiantutkimuksen ja sukupuolentutkimuksen sekä monen muun alan näkökulmien rikastuttavan kuvaamme kokemuksesta ja kokemuksen merkityksestä kirjallisuudelle ja sen tutkimukselle ja ymmärtämiselle. Niin filosofiset ja teoreettis-metodologiset kuin kirjallisuusanalyysiin keskittyvät ja eri alojen näkökulmista ammentavat esitelmäehdotukset ovat lämpimästi tervetulleita. Konferenssi on avoin myös tutkimushankkeiden esittelyille sekä teeman ulkopuolisille esitelmille.

Kirjallisuus on kautta aikojen käsitellyt ihmisen maailmassa olemisen kokemusta. Ajatus kokemuksen olennaisuudesta kirjallisuudelle ja sen ymmärtämiselle on noussut viime vuosikymmenien kirjallisuudentutkimuksessa yhä keskeisempään asemaan. Kokemus käsitteenä sisällytetään implisiittisesti moniin tutkimuksen peruskäsitteisiin – tieto, mimesis, affekti, trauma, identiteetti – tai tuodaan ristivalotukseen niiden kanssa. Usein kirjailijoiden ajatellaan paitsi ammentavan omasta elämänkokemuksestaan myös tutkivan erilaisia kokemusmaailmoja, jotka kytkeytyvät eri tavoin lukijoiden kokemuksiin ja saattavat esimerkiksi auttaa sanallistamaan tiettyjä kokemuksia tai kuvittelemaan omasta poikkeavia kokemisen tapoja.

(Kirjallis)filosofiselta kannalta tarkasteltuna kokemusta voidaan pitää ajattomana aiheena ja kysymyksenä, mutta tunnekokemusta korostavassa nykykulttuurissamme kokemuksen tutkimuksellinen pohdinta saa merkityksensä myös ajankohtaisuudestaan. On perusteltua ajatella, että erityinen perehtyminen kokemuksen käsitteeseen – tarkentaminen, avartaminen ja kritiikki – avaa uusia ja yllättäviä näkökulmia niin kirjallisuudentutkimukselle kuin muillekin tieteenaloille. Tarpeen on myös pohtia, miten eri kirjallisuudentutkimuksen suuntauksissa ymmärretään kokemuksen käsite. Miten esimerkiksi kognitiivinen, fenomenologis-hermeneuttinen ja uusmaterialistinen kokemuksen käsite eroavat toisistaan? Miten eri suuntauksissa ymmärretään kokemuksen suhde historiaan, kulttuuriin ja yhteiskuntaan?

Esitysabstrakteissa konferenssin teemaa voi lähestyä esimerkiksi seuraavista suunnista:

• lukemisen kokemukset / kirjallisuus yhtenä kokemuksen muotona
• tekijän/lukijan kokemus
• kirjallisuus ja kieli kokemuksen kuvaamisessa
• kokemuksen sukupuolittuneisuus kirjallisuudessa
• kokemus, luokka ja sosioekonominen asema kirjallisuudessa
• kokemus ja kertomuksen tutkimus
• kokemus kirjallisuusteoreettiselta kannalta
• kokemus ja aika
• kokemuksen kulttuurinen ja historiallinen välittyneisyys
• kokemus ja ruumiillisuus
• kokemus ja vähemmistökirjallisuudet
• ei-inhimilliset kokemukset ja niiden tavoittaminen kirjallisuuden ja sen tutkimuksen keinoin
• elämänkokemus ja kirjallisuus

Esitysabstrakteja voi tarjota myös suoraan seuraaviin työryhmiin (kunkin työryhmän laaja kuvaus löytyy tämän tiedoston lopusta):

1. Kirjallisuushistorian uudistuvat metodit (Saija Isomaa, Kati Launis, Viola Parente-Čapková, Asko Nivala)
2. Kulttuurinen mielenterveystutkimus: kokemuksia mielen säröistä (Saara Jäntti, Sari Kuuva, Karoliina Maanmieli)
3. Kirjallisuus, kokemus ja kone (Tuuli Hongisto, Hanne Juntunen)
4. Masennus ja kirjallisuus (Tommi Hjelt, Jaakko Vuori)
5. Sukupuolet, seksuaalisuudet ja kokemus kirjallisuudessa ja kirjallisuudentutkimuksessa (Elsi Hyttinen, Kaisa Ilmonen, Joonas Säntti)
6. Eläimelliset kokemukset ja kriittinen eläintutkimus (Marianna Lammi, Lotta Luhtala, Helinä Ääri)
7. Autofiktion kokemukset (Mika Hallila, Heta Marttinen)

Teemaan sopivia esitysabstrakteja ja tutkimushanke-esittelyjä pyydetään lähettämään viimeistään 24.2. osoitteeseen ktsseminaari@gmail.com. Myös teeman ulkopuoliset esitykset ovat mahdollisia. Esityksiä voi ehdottaa suomeksi, ruotsiksi, saamen kielillä ja englanniksi.

Esitelmäehdotukseen tulee sisältyä esitelmän otsikko, enintään 300 sanan mittainen tiivistelmä sekä esitelmänpitäjän nimi ja yhteystiedot. Jos haluat esityksesi johonkin jo tarjolla olevista työryhmistä, mainitse työryhmä (numero) jo sähköpostin aihekentässä. Seminaarin järjestelytoimikunta muodostaa yksittäisistä esitelmäehdotuksista temaattisia työryhmiä.

Tutkimushanke-esittelyehdotukseen tulee sisältyä lyhyt, enintään 300 sanan mittainen esittely hankkeesta, josta käyvät ilmi vähintäänkin hankkeen keskeinen sisältö, tavoitteet, toteuttaminen sekä sen jäsenten nimet ja yhteystiedot.

Teeman ulkopuolinen esitelmäehdotus. Yksittäisten esitelmien ei tarvitse kytkeytyä päivien pääteemaan, vaan ohjelma on avoin myös muille tutkimusaiheille. Tällaiset ehdotukset tehdään samoilla periaatteilla kuin yllä on esitetty.

Hyväksytyt abstraktit julkaistaan osana konferenssin ohjelmakirjasta. Jos et halua abstraktiasi julkaistavaksi, ilmoita siitä abstraktin lähettämisen yhteydessä.

Kirjallisuudentutkimuksen päivien järjestämisestä vastaavat Turun yliopiston Kirjallisuuden oppiaineet & Åbo Akademi ja Kirjallisuudentutkijain Seura (KTS).

Yhteydenotot: ktsseminaari@gmail.com

 

Työryhmät

Työryhmä 1: Kirjallisuushistorian uudistuvat metodit
Työryhmässä pohditaan kirjallisuushistorian uudistuvia metodeja: historiallista poetiikkaa, digitaalisten menetelmien ja aineistojen tarjoamia mahdollisuuksia, ylirajaista naiskirjallisuuden vastaanottotutkimusta ja kirjallista kartografiaa. Miltä Suomen kirjallisuus näyttää kansainvälisessä poeettisessa vertailussa? Miten aiempi käsityksemme kirjallisuushistoriasta muuttuu, kun tähän asti tuntematon kaunokirjallisuus louhitaan esiin tietokoneavusteisesti, digitaalisia aineistoja ja metodeja hyödyntäen? Entä miltä kirjallisuushistoria näyttää, kun sitä tutkitaan naiskirjailijoiden vastaanoton, naisten kulttuurisen toimijuuden ja naisten välisten verkostojen näkökulmasta? Mitä maantieteellisiä alueita eri aikojen kirjallisuudessa on kuvattu ja miten? Millaisen kuvan uudet algoritmiset menetelmät rakentavat kirjallisuuden tilallisuudesta? Työryhmässä on neljä valmista alustusta aihepiiriä parhaillaan tutkivilta projekteilta (ks. nimet ja linkit alla). Tällä kuulutuksella haemme keskustelukumppaneiksi vielä kahta kirjallisuushistoriaan liittyvää alustusta. Tervetuloa mukaan työryhmään!

Työryhmän vetäjinä toimivat:

Saija Isomaa (saija.isomaa@tuni.fi): Suomen kirjallisuuden historiallinen poetiikka: https://www.tuni.fi/fi/tutkimus/suomen-kirjallisuuden-historiallinen-poetiikka

Kati Launis (kati.launis@uef.fi): Digitaaliset menetelmät Suomen kirjallisuushistorian uudistajina: https://www.kansalliskirjasto.fi/fi/projektit/digitaaliset-menetelmat-kotimaisen-kirjallisuushistorian-uudistajana

Asko Nivala (aeniva@utu.fi): Suomalaisen kirjallisuuden atlas 1870–1940: http://atlas.utu.fi/

Viola Parente-Čapková (viocap@utu.fi): Tekstit liikkeessä: Naiskirjailijoiden tuotannon vastaanotto Suomessa ja Venäjällä 1840–2020: https://tekstitliikkeessa.com/tekstit-liikkeessa/

 

Työryhmä 2: Kulttuurinen mielenterveystutkimus: kokemuksia mielen säröistä
Mielenterveyteen ja sairauteen liittyvät rajat, niiden määrittely ja hoitokeinot ovat kulttuurisidonnaisia ja historiallisesti muuttuvia. Kulttuurinen mielenterveystutkimus tarkastelee käsityksiä mielen terveydestä ja sairaudesta, hyvinvoinnista ja pahoinvoinnista, normaaliudesta ja poikkeavuudesta sekä sitä, miten näitä on tuotettu kielessä, taiteissa ja kulttuurisissa käytänteissä. Kirjallisuus ja kertomukset ovat keskeisiä paikkoja, joissa käsityksiä ja kokemuksia mielenterveydestä jaetaan. Kutsumme työryhmään eri alojen, kuten eri taiteenalojen, kulttuurin, lääketieteen ja yhteiskuntatieteiden eri vaiheissa olevia tutkijoita jakamaan kokemuksiaan ja käsityksiään mielenterveyden järkkymisen ja traumakokemusten fiktiivisten ja omaelämäkerrallisten kertomusten tutkimisesta.

Humanistisella tutkimuksella on tärkeä merkitys sisäisen todellisuuden ja sen järkkymisen kuvaajana. Usein ajatellaan, että särkyvä mieli pakenee jaettua todellisuutta, mutta esimerkiksi fiktiivisten tekstien avulla käsitystä todellisuudesta voidaan myös laajentaa. Kirjallisuus osallistuu mielenterveydestä ja sairaudesta käytävään keskusteluun: se voi haastaa muun muassa diagnostista kulttuuria tai vahvistaa sitä.

Työryhmäesitykset voivat käsitellä esimerkiksi seuraavia teemoja: mielen sairautta koskevien ja traumakokemuksia kuvaavien tekstien tutkimus, kirjallisuusterapia ja terapeuttiset käytännöt, autoetnografia, diagnostinen kulttuuri ja kulttuurin diagnostisoituminen, kirjallisuus ja medikalisaatio, hyvinvointikulttuurit sekä aihepiiriin liittyvät representaatiot, narratiivit ja diskurssit, mielenterveyskäsitysten kulttuuriset kontekstit, kokemusten ruumiillisuus ja affektit, ylisukupolvisuus, kulttuurinen psykiatria ja narratiivinen lääketiede.

Työryhmään voi tarjota suomen-, ruotsin- ja englanninkielisiä esitelmiä.

Työryhmän järjestävät FT Saara Jäntti (saara.j.jantti@jyu.fi), FT Sari Kuuva (sari.a.kuuva@jyu.fi) ja FT Karoliina Maanmieli (karoliina.t.maanmieli@jyu.fi) Jyväskylän yliopistosta.

 

Työryhmä 3: Kirjallisuus, kokemus ja kone
Työryhmässä keskitymme pohtimaan koneen, kirjallisuuden ja kokemuksen nivelkohtia. Millaista on tutkia kirjallisuuteen välittyneitä kokemuksia koneellisesti? Millaisen lukukokemuksen koneellisesti tuotettu teksti voi saada aikaan? Entä kuinka kirjoittajat ja lukijat yrittävät lähestyä koneellista ei-inhimillistä kokemusta fiktion keinoin?

Digitalisaation ja jatkuvasti kehittyvien teknologioiden myötä luemme yhä enemmän digitaalisesti välitettyä tai jopa koneellisesti tuotettua kirjallisuutta. Tietokoneavusteisen kirjoittamisen yleistyessä ja digitaalisilla alustoilla tapahtuvan vuorovaikutuksen myötä toimimme myös enenevässä määrin yhteistyössä koneiden kanssa niin lukijoina kuin kirjoittajina. Työryhmässä tämän kehityksen vaikutuksia lukemisen ja kirjoittamisen kokemuksiin voi tarkastella moninaisin kirjallisuudentutkimuksen, mediatutkimuksen ja pelitutkimuksen keinoin.

Koneen ja kokemuksen yhtymäkohtaa voi lähestyä myös menetelmien kautta. Tällöin kysymykseen tulee, kuinka kokemuksen kaltainen laadullinen ja monitahoinen ilmiö voidaan määritellä siten, että sen voi tehdä tietokoneelle “näkyväksi”, määrälliseksi ilmiöksi.

Toivotamme tervetulleeksi työryhmään monenlaiset teknologiaa hyödyntävät lähestymistavat kokemukseen kirjallisuudessa. Paneelin esityksissä voidaan käsitellä esimerkiksi:

• Kokemuksen tutkimista laskennallisin menetelmin
• Koneellisesti tuotettujen tekstien lukemisen kokemusta
• Ei-inhimillisten koneellisten kokemusten kuvausta kirjallisuudessa
• Kirjallisuuden lukemisen kokemuksen tutkimista laskennallisilla tai muilla koneavusteisilla menetelmillä (esim. silmäliikekameratutkimus)
• Digitaalisen kirjallisuuden ja digitaalisessa muodossa olevan kirjallisuuden lukukokemuksia (esim. e-kirjojen ja äänikirjojen lukukokemukset)

Puheenjohtajat:

Tuuli Hongisto (tuuli.hongisto@helsinki.fi)

Hanne Juntunen (hanne.juntunen@tuni.fi)

 

Työryhmä 4: Masennus ja kirjallisuus
Useat tutkijat ovat kutsuneet masennusta 2000-luvun aikakausisairaudeksi. Esimerkiksi filosofi Byung-Chul Hanin mukaan jokaisella historiallisella aikakaudella on omat aikakausisairautensa, jotka määrittävät sen itseymmärrystä. Siinä missä 1900-lukua leimasivat bakteriologiset sairaudet kuten tuberkuloosi, alkavaa vuosituhatta määrittävät ”neuraaliset häiriöt”: ADHD, burnout-syndrooma ja masennus. Jälkimmäisistä erityisesti masennus on ollut niin julkisen keskustelun kuin lääketieteellisten interventioidenkin kohteena.

”Aikakausisairautta” ei kuitenkaan pidä ymmärtää pelkästään tietyn sairauden tilastolliseksi vallitsevuudeksi. 1900-luvun alussa tuberkuloosissa kiteytyivät länsimaisen kulttuurin ristiriidat vertauskuvan muodossa. Mikäli Hanin väite pitää paikkansa, sama pätee masennukseen. Masennus saattaa olla jaettu kokemus, mutta toisaalta tuntemisen rakenteena se on myös nyky-yhteiskunnan ja nykykapitalismin ominaisluonteen ilmaus. Mutta mitä masennus oikeastaan kertoo nykyajan luonteesta, sen subjektikäsityksistä, yhteiskunnallisista rakenteista ja kulttuurisista legitimaation muodoista? Entä millä tavoin nämä ilmenevät nykykirjallisuudessa?

Kutsumme työryhmään ”Masennus ja kirjallisuus” abstrakteja, joiden laatimisessa voi käyttää ohjenuorana esimerkiksi seuraavia kysymyksiä.

Melankolialla on 2000-vuotinen kirjallinen ja filosofinen historia. Voidaanko historian melankoliakuvauksista löytää avaimia myös nykymasennuksen ymmärtämiseen? Mitä erityisiä mahdollisuuksia kirjallisuus tarjoaa masennuksen käsittelyyn? Pitävätkö kirjallisuuden esittämät kertomukset yllä masennukselle altistavia kulttuurisia vaatimuksia, vai auttavatko ne purkamaan näitä? Sairastuminen masennukseen kuvataan omaelämäkerrallisissa sairausnarratiiveissa usein kertomuksena, jolla on alku, keskikohta ja loppu. Mitä ongelmia psyykkisen sairauden esittämiseen kertomusmuodossa voi sisältyä? Entä voivatko myös nykykirjallisuuden institutionaaliset puitteet ruokkia masennusta tuntemisen rakenteena? Mitä psykiatrian, psykoanalyysin tai niin kutsutun fenomenologisen psykopatologian käsitteistö voisi tarjota masennuksen ymmärtämiselle kirjallisuudentutkimuksessa?

Työryhmän vetäjät:

Tommi Hjelt, väitöskirjatutkija, UTU yleinen kirjallisuustiede

Jaakko Vuori, väitöskirjatutkija, JYU filosofia

 

Työryhmä 5: Sukupuolet, seksuaalisuudet ja kokemus kirjallisuudessa ja kirjallisuudentutkimuksessa
Työryhmä kokoaa yhteen sukupuoleen ja seksuaalisuuteen liittyvistä kysymyksistä kiinnostuneita tutkijoita. Ryhmässä pohdimme, miten sukupuolia ja seksuaalisuuksia kerronnallistetaan ja tutkitaan kirjallisuudessa ja kirjallisuudentutkimuksessa. Millaisia ovat feministiset ja queerlähtökohtaiset kysymykset tänään, entä kuinka näitä lähtökohtia haastetaan nykytutkimuksessa?

Sukupuolen käsitteen moninaistuminen ja epäbinaarisuus näkyvät myös kirjallisuudentutkimuksessa. Mitä tapahtuu feministisen teorian paikantuneelle lukijalle ja kuinka feministinen ja/tai queer-poliittinen kirjallisuudenteoria pystyy vastaamaan erojen monistumiseen? Millaisia teoreettisia käsitteitä, tarkennuksia ja paikannuksia uudet tutkimussuuntaukset tarjoavat lukijoiden sukupuolen, seksuaalisuuden tai halun pohtimiseen?

Voiko kirjallisuudesta jäljittää menneisyyden queereja kokemuksia? Entä tuottaako tai tallentaako nykykirjallisuus uudenlaisia tai ennen tunnistamatta jääneitä affekteja? Ovatko ne kenties sukupuolispesifejä, tietynlaisiin ruumiillisiin kokemuksiin liittyviä tai erityisen queeristi toimivia? Onko teksteillä kyky puhutella, liikuttaa ja luoda uudenlaisia lukijasuhteita myös yli ja ohi vastaanoton paikantuneiden identiteettien?

Kutsumme työryhmäämme esitelmiä sukupuolen ja seksuaalisuuden moninaisuudesta, kokemuksellisuudesta ja ruumiillisuudesta. Esitelmät voivat olla tutkielmia yksittäisistä teksteistä tai käsitellä kirjallisuudentutkimusta tai teorioita yleisemmällä tasolla.

Tervetulleeksi toivotetaan kaikissa uravaiheissa olevat tutkijat!

Elsi Hyttinen

Kaisa Ilmonen

Joonas Säntti

 

Työryhmä 6: Eläimelliset kokemukset ja kriittinen eläintutkimus
Filosofi Thomas Nagel pohtii kuuluisassa artikkelissaan, millaista on olla lepakko: lentävä ja kaikuluotaava nisäkäs. Nagelin mukaan ihminen voi kuvitella, millaista ihmisen olisi olla lepakko mutta lepakon kokemus olemuksestaan lepakkona on ihmiselle saavuttamaton. Kirjallisuudessa ei kuitenkaan ole tavatonta kuvata toisenlajisen eläimen kokemusta joko ihmistarkkailijan havainnoimana tai suoraan eläimen mielen sisältä.

Työryhmämme kutsuu tarkastelemaan ei-inhimillistä kokemusta sekä lukukokemuksia ei-inhimillisestä eläintutkimuksen metodein. Millaisia keinoja muunlajisen kokemuksen kertomiseksi käytetään? Millaisia etuja, seuraamuksia, haasteita ja rajoitteita näihin keinoihin liittyy?

Työryhmä painottuu kriittiseen eläintutkimukseen. Kriittisen eläintutkimuksen keskiössä ovat esimerkiksi muunlajisten eläinten kokemukset omasta elämästään ja kuolemastaan. Kirjallisuudentutkimuksessa tämä toteutuu esimerkiksi eläinten kokemusten kuvaamistapojen tarkasteluna ja suhteuttamisena todellisia eläimiä koskevaan tietoon. Lisäksi kriittisen eläintutkimuksen värittämässä kirjallisuudentutkimuksessa tarkastellaan muun muassa veganismia, eläimiin kohdistettua väkivaltaa ja muita lajienvälisiä suhteita. Tutkimuskenttänä kriittistä eläintutkimusta luonnehtivat erityisesti intersektionaalisuuden painottaminen, monitieteisyys ja aktivistinen tutkimus.

Toivomme työryhmään esitelmiä sekä kirjallisuudentutkimuksesta että muilta tieteenaloilta. Myös taiteellinen tutkimus on tervetullutta! Esitelmät voivat käsitellä esimerkiksi seuraavia aiheita:

• muunlajisten eläinten kokemusten kuvaukset kirjallisuudessa
• inhimillinen ja ei-inhimillinen kokemus
• antropomorfismi ja antropodenialismi
• eläimet henkilöhahmoina, kertojina ja fokalisoijina
• kirjallisuuden genren vaikutus eläinten kokemusten kuvaamiseen
• eläinten kokemukset tieteellisen ja taiteellisen tiedon valossa
• monilajisuus ja lajienväliset suhteet kirjallisuudessa
• eläinten käyttämisen (ml. syömisen) kokemukset kirjallisuudessa
• eläinkuvausten lukukokemukset (vegaanina, aktivistina, eläinoikeustietoisena lukijana)

Työryhmää järjestävät Marianna Lammi (marianna.lammi[at]utu.fi), Lotta Luhtala (lotta.h.luhtala[at]utu.fi) ja Helinä Ääri (hekaki[at]utu.fi). Lisätietoja työryhmästä voi kysellä Helinältä.

 

Työryhmä 7: Autofiktion kokemukset
Työryhmän tarkoituksena on pohtia autofiktion ja kokemuksen suhdetta. Keskusteltavina voivat olla muun muassa autofiktion tekijän ja lukijan kokemukset ja niiden suhde toisiinsa, lukijan samastuminen tekijän kokemukseen, autofiktiivisen päähenkilökertojan ja muiden henkilöhahmojen kokemusten kuvaus, henkilökohtaiset ja yleismaailmalliset autofiktiosta välittyvät kokemukset.

Autofiktiossa on usein keskeistä tekijälle merkityksellinen kokemus, jota voidaan kuvata yhdistämällä omaelämäkerrallisuutta fiktiivisyyteen ja fiktionalisoimalla tekijän minuutta. Esimerkiksi suomalaisessa nykykirjallisuudessa äskettäiset Susanna Hastin, Venla Pystysen ja Joonatan Tolan autofiktiiviset romaanit käsittelevät traumaattisia kokemuksia kuten seksuaalisen väkivallan ja läheisen mielisairauden ja itsemurhan kohtaamista. Maailmanlaajuisesti tunnetuista kirjailijoista esimeriksi Annie Ernauxin ja Karl Ove Knausgårdin autofiktiiviset romaanit puolestaan kuvaavat henkilökohtaisia kokemuksia mutta tarjoavat samalla tarttumapintaa kokonaisille sukupolvikokemuksille.

Työryhmässä voidaan tarkastella muun muassa seuraavia kysymyksiä:

• Millaisia autofiktion välittämät kokemukset ovat ja miten ne kokijoihinsa vaikuttavat?
• Millä tavalla autofiktio suhteutuu tekijän ja lukijan kokemuksiin?
• Miten tekijän yksityinen, henkilökohtainen ja tunnustuksellinen kohtaa erilaisten lukijoiden kokemukset merkityksellisellä tavalla? Miten autofiktio voi yhtäältä välittää tekijän kokemuksia, toisaalta tarjota lukijalle tapoja käsitellä omia, yksityisiä kokemuksiaan?
• Miten ja miksi elämäkerrallisen kokemuksen kuvaamiseen käytetään fiktion keinoja?
• Avautuuko autofiktiivinen teos eri tavalla erilaisille lukijoille kuten niille, jotka jakavat samantapaisia kokemuksia tekijän kanssa tai joilla ei ole tällaisia kokemuksia?
• Voiko autofiktio auttaa ymmärtämään toisen kokemusta omasta kokemuksesta käsin ja omaa kokemusta toisen kokemuksen pohjalta?

Puheenjohtajat Mika Hallila ja Heta Marttinen (Jyväskylän yliopisto)